“Älä sano noin! Hei sinä siellä, puhu positiivisen kautta. Ja sinä vielä siellä, et kai vannonut juuri jotain?” Ensi kertaa törmäsin henkisestä kasvusta kiinnostuneiden ihmisten piireissä tähän hyvää tarkoittavaan ilmiöön, missä havahdutetaan toinen johonkin asiaan. Se voi olla jokin fraasi, ajattelumalli tai mikä tahansa sellainen asia, mistä henkilö on todennut, että tämä joutaisi pois. Vannominen, lupaaminen ja sopimukset ovat yksi selkeä tälläinen huomauttelun silmäterä.
Teen itsekin tätä huomauttelua niille ihmisille, joiden katson todella hyötyvän siitä – tietysti hyvän maun rajoissa. Ja se mihin tahdon tässä artikkeliss juurikin pureutua ovat vannomiset, sopimukset ja lupaukset.
Kuinka monta kertaa olet luvannut jotakin elämäsi aikana? Entä kuinka monta kertaa olet asettanut näille lupauksillesi määräpäivän, jolloin ne viimeistään raukeavat? Mieti tätä hetki. Onko kyse kymmenistä, sadoista vai tuhansista lupauksista? Olen tavannut ihmisiä, jotka voivat päivittäinkin luvata jotain miettimättä sitä sen kummemmin.
Tiesitkö, että lupaukset voivat jäädä voimaan, ellei niitä pureta tai ellei niille aseteta viimeistä määräpäivää? Lupaukset, vannomiset ja sopimukset ovat vahvaa sitovaa energiaa, jotka voivat läpi elämien vetää sinut tiettyjen ihmisten ja asioiden luokse. Kuinka monessa menneessä elämässä olet luvannut rakastaa kultaasi ainoastaan ja ikuisesti? Kuinka monessa elämässä olet vannonut selibaattia ja tehnyt köyhyyden lupauksen? Muun muassa tällaiset menneet lupaukset voivat osaltaan selittää nykyisen elämän hyvän seksin puutetta, varattomuutta ja sitä iän ikuista kysymystä: mitä ihmettä näit siinä yhdessä kumppanissa ja miksi roikuitte niin kauan yhdessä, ellette roiku vieläkin?
Minusta huvittavimpia näkemiäni tapauksia ovat ne, joissa nykyisen elämän huono esimies/pomo paljastuukin menneistä elämistä liiankin tutuksi omistajaksi – nimittäin orjan omistajaksi. Orjan oli täytynyt vannoa uskollisuutta, kuuliaisuutta sekä ehdottomasti juuri sitä kuuliaisuutta omistajalleen. Kelataan sitten tästä hetkestä muutama tuhat vuotta nykyaikaan, missä entinen orja on uudelleensyntynyt toimistotyöntekijäksi ja ihmettelee, mitä pahaa on tullut tehtyä kun esimies on aina niskassa kiinni hönkimässä kuin mikäkin minidiktaattori.
Tällaisia tarinoita ja kohtaloita on lukuisia. Tärkein anti niissä on se, että sinun ei tarvitse luvata mitään. Miksi sinun pitäisikään? Etkö pysty tekemään jotakin ilman, että lupaat sen? Jos jonkin lupauksen tekeminen osoittautuu nyt kuitenkin välttämättömäksi, niin aseta siihen määräpäivä tai jokin muu ehto päättymisen merkiksi.
Nostan esiin hyvän esimerkin, joka on avioliittolupaus. Tässä kirkko on minusta onnistunut, sillä avioliitto päättyy kun kuolema erottaa yksilöt – tämä on minusta erinomainen keino, jolla sielut saavat puhtaan alun uudelle elämälle! Mutta tietysti kaikki avioliitot eivät pääty kuolemaan, ja tällöin lupauksista vapautumista täytyy katsoa hieman eri vinkkelistä.
Kun ihminen päättää lopettaa ylimääräiset turhat lupailut ja vannomiset, ympäristön tuki on iso apu tässä – siksi voi pyytää toista aina huomauttamaan, jos tuli vahingossa vannottua jotain. Aikanaan uusi ajattelu- ja puhetapa iskostuvat, ja parhaassa tapauksessa tämä huomauttelijan pesti jää kavereillesi lyhyeksi.
Vannomiset, sopimukset ja lupaukset ovat laaja aihe, mistä kirjoittaisin mielelläni hieman lisääkin. Minusta on edelleen uskomatonta, miten vuosisatojen takaa kumpuava energia voi vaikuttaa niin vahvasti monien ihmisten elämiin.
Mitä on tullut luvattua?
Tässä muutamia lupauksia ja vannomisia, joita olen löytänyt, mutta todellisuudessa lista on paaaaaljon pidempi:
- Lupaan olla kiltti.
- Lupaan pysyä samanlaisena.
- Lupaan rakastaa sinua.
- Lupaan olla sinun.
- Lupaan, että autan sinua aina kun tarvitset apua.
- Lupaan jättää hänet.
- Lupaan, että olet ainoa rakkauteni.
- Lupaan omistautua sinulle.
- Vannon henkeni kautta, etten puhu palturia.
- Vannon ikuista uskollisuutta sinulle/valtiolle/kuninkaalle/aatteelle/sopimukselle/suvulle.
- Vannon olevani puhdas.
- Vannon eläväni selibaatissa ikuisesti.
- Vannon etten kerrytä maanpäällistä valuuttaa ja omaisuutta.
- Vannon pysyväni lestissäni.
(Vannomisissa on tosiaan se hauska puoli, että maailma ja universumi lukevat omalla tavallaan sen, mitä ikinä lupaat tai vannotkaan. Siksi näiden vannomistenkin ilmenemismuodot voivat olla mitä moninaisimmat.)