Monet ihmiset ajattelevat, että vain kaikki silmin nähtävä ja käsin kosketeltava on totta. Kaikki muu on mielikuvituksen tuotetta tai jotain ennemminkin lapsille suotavaa mielen vapautta. Jotkut kutsuvat näitä herkkyyden vastakohdan ihmisiä “valurautaihmisiksi”, joka onkin hyvä kuvaus. Toinen leikkimielinen kuvaus on “kuolevainen”, koska usein nämä ihmiset uskovat, että kuolemansa jälkeen he todella kuolevat. He eivät siis usko jälleensyntymiseen tai elämään kuoleman jälkeen. Kuolema nähdään jonain lopullisena tilana. Hyvin todennäköisesti tässä tapauksessa kyseiset yksilöt eivät usko myöskään sieluun. Kyse on kuitenkin todella yksilöllisestä asiasta, ja jokaiselta varmasti löytyy omanlaisensa mielipide ja näkemys.
Miten tällainen järkkymätön ihmistyyppi on kehittynyt tänne? Entä miksi yksipuolinen käsitys maailmasta vain fyysisenä paikkana on niin vahva? Näiden molempien kysymysten vastaus juontaa vahvasti ihmisen historiaan, joka on ollut täynnä vaaroja ja selviytymistä – uhka on ollut aina läsnä jossain muodossa. Ruoan puute, taudit ja sairaudet, naapurin heimo, luonnonilmiöt, jo pelkästään syntyminen tänne maailmaan. Kaikki nämä aiheet ovat aiheuttaneet pelkoa ja vaaratilanteita. Ihmisen on pitänyt aina olla varautunut, ja vain vahvimmat ovat todella selviytyneet. Ympäristö on suosinut tietynlaista ajattelua ryhmässä.
Nämä järkkymättömät ihmiset ovat hyvin todennäköisesti olleet “hyviä” selviytymään erilaisissa haastavissa ympäristöissä ja inkarnaatioissa, joissa on tarvittu seikkaperäistä fyysisen maailman havainnointia ja hyödyntämistä. He ovat osanneet rakentaa, opettaa taitojaan eteenpäin, hankkia ruokaa ja varmistaa selviytymisen keinolla millä hyvänsä. He ovat olleet hyvin tärkeä osa ihmiskunnan kehitystä; he ovat kyenneet siihen, mihin herkempi yksilö ei olisi kyennyt. Hyvin todennäköisesti he olivat joskus valmiita myös likaiseen peliin – kaikkeen, mikä mahdollisti selviytymisen. Sitten ihmiskunta kehittyikin seuraavaan vaiheeseen: keksittiin viljely, rakennettiin kaupunkeja. Yhteiskuntarakenne muuttui ja uskonnotkin tulivat isompaan rooliin.
Toki ihmiskunnalla on aina ollut omanlaistaan henkisyyttä, joka on ilmennyt ympäri maapalloa kussakin kulttuurissa omalla tavallaan ennen kuin se on lähtenyt leviämään yli maan tai heimon rajojen kohti muita kansoja. Toiset kulttuurit ovat taas sammuneet. Suurimpia uskontoja on kuitenkin aina leimannut vahvasti jonkinasteinen pelottelu ja halu hallita uskontokunnan jäseniä. Tämä on toki aiheuttanut sekä hyvää että pahaa.
Kussakin paikassa vallinnut uskonto on määrittänyt suuren ihmismäärän maailmankatsomusta, ja sanoisinkin, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole itse miettineet aihetta sen syvemmin. Etenkin ryhmissä on tapana mukailla muita ja niellä se, miten asia näyttää sillä hetkellä olevan. Sitten kun tapahtuukin jotain, joka pistää kyseenalaistamaan “ikuisen totuuden”, ego kokee ison järkytyksen. Kuten vaikkapa keskiajalla, kun ihmiset kuulivat ja yrittivät hyväksyä sen, ettei maapallo ollutkaan litteä vaan pyöreä, toisin kuin aiemmin oli luultu ja opetettu.
Tilannetta voisi kuvailla samankaltaiseksi nykyaikana, mutta litteän maapallon sijasta kyse on eri olevaisuuden tasoista. Emme ole ainoita olentoja, jotka ovat olemassa. Elämä fyysisellä tasolla ei ole ainoaa elämää. On olemassa useita olemisen ja elämisen tasoja, jotka tapahtuvat eri värähtelytaajuudella kuin missä me elämme. Ongelman tästä tekee juuri tämä kohta: “eri värähtelytaajuudella kuin me”. Osa ihmisistä kykenee kehittämään omaa värähtelyään, ja tällöin nämä toiset maailmat avautuvat. Aiemmin mainituille valurautaihmisille lähin vastine aiheesta olisi varmaankin skitsofrenia, joka on taas ihan eri asia. Valurautaihmisillä ei usein ole kykyä, tietoa tai taitoa eikä haluakaan tutkia tai ymmärtää koko käsitettä, koska se sotii heidän egoaan ja omaksuttua maailmankatsomusta vastaan. Se ei auta selviytymisessä, vaan voi näyttäytyä enemmänkin uhkana. Se olisi heille lisäksi liian suuri järkytys. Tästä syystä on parempi kieltää ja suojella omaa maailmankatsomustaan.
Aihe, jolle ei ehkä aiemmin ole ollut avoin, on usein helppo tuomita siltä seisomalta ilman että uskaltaa myöntää: “En tiedä tästä tarpeeksi omatakseni siitä mielipidettä.” Mutta se, että ihminen on tästä huolimatta valmis kuuntelemaan ja tarvittaessa muuttamaan omaa mielipidettään kuunneltuaan ja opiskeltuaan aihetta, se jos mikä kertoo vahvuudesta ja kehittyneestä mielenlaadusta – olipa valurautaihminen tai sitten ei.